Sade loppui Joensuussa juuri ennen kuin juna saapui pimeälle asemalle. Junasta nousi ulos 13 retkeilijää ja paljon muita matkustajia. Junamatka oli näemmä mennyt hyvin, eikä kukaan ollut myöhästynyt junasta. Tilaustaksi odotti meitä aseman edessä ja kuljetti meidät mukavasti Kolille Turulan leirintäalueen läheisyyteen. Perillä oli pimeää ja kylmää. Muut rupesivat pystyttämään telttoja, jolloin lähdettiin Tatjanan kanssa etsimään hyviä riippumattopuita. Niitä ei löytynyt.
Ensimmäinen vaelluspäivä alkoi aikaisin. Ryhmiä oli yhteensä kolme, joista meidän ryhmä lähti aamupalan jälkeen nohevasti ensimmäisenä liikkeelle. Aikainen lähtö oli kuitenkin hieman turha, sillä jouduimme odottamaan Ukko-Kolilla luontokeskuksen avautumista saadaksemme vesipullot täytettyä. Odotellessa kävimme ihailemassa kansallismaisemia vaaran huipulta. Yöksi oli tarkoituksena kävellä Herajärven eteläpuolella olevalle Kiviniemen leirintäpaikalle. Lounas syötiin Havukankorvella ja matkalla poikettiin ihmettelemässä myös Pirkunkirkon luolia. Niissä asuu varmasti karhuja pimeiden käytävien perällä! Loppumatkalla meitä odotti vielä vetolautta, jolla päästiin ylittämään hyytävän kylmä vesi. Ehdittiin Kivinimeen ennen pimeää ja valmistettiin illallista. Toinen ryhmä saapui seuraksemme vielä myöhään illalla. Osa jaksoi käydä vielä saunomassa ennen nukkumaanmenoa.
Toinen vaelluspäivä alkoi hirmuisen aikaisin. Suunnitelmissa oli kiertää koko eteläinen lenkki ja palata yöksi takaisin Kiviniemeen. Vastoinkäymiset alkoivat kuitenkin heti aamusta, kun yksi ryhmästämme oli sairastunut yön aikana. Aamutoimien ja suunnittelun jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan yhtä Nicholasta vähempänä. Reippaan kävelyn jälkeen lounaspaikaksi valikoitui Eteläpään laavu. Syötyämme tarkistimme säätiedotuksen, jonka mukaan illaksi oli luvattu sadetta. Päätettiin, ettei pimeässä sateiseissa metsässä vaeltaminen pakkasen rajamailla ole ihan niin hauskaa kuin miltä se kuulostaa ja oikaistiin muutama mutka reitiltä. Näin ollen olimme ehtineet ennen pimeän tuloa sille samaiselle vetolautalle, jolla jo eilen kuljimme. Kiviniemestä löysimme edelleen kipeänä olevan Nicholaksen, joka ei ollut vielä parantunut takaisin vaelluskuntoon. Hän oli kuitenkin onnistunut hankkimaan itsellensä seuraavaksi aamuksi kyydin pois Kolilta. Kiviniemestä löytyi myös kolmas vaellusryhmä. Sitten syötiin ja saunottiin.
Kolmas vaelluspäivä oli pilvinen, ja hyvästelimme Nicholaksen jo toistamiseen lähtiessämme kulkemaan kohti Ryläystä. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä lounas ennen Ryläyksen huippua. Matkalla kuitenkin tuuli niin kylmästi ja jotain lumen ja loskan sekoitustakin tippui pään päälle, joten pidimme vain hieman tuhdimman evästauon alkuperäisen lounaspaikan lähistöllä. Lounas valmistettiin lopulta Ryläyksen kodan lämmössä turvassa tuulelta ja loskalta. Ruokalevon jälkeen lähdimme taittamaan matkaa kohti vaelluksen päätepistettä Ukko-Kolia. Loppumatka sujui leppoisasti, ja viimeisenä yönä oli oikein mukava nukkua (paitsi niillä joilla oli liian kylmä).
– Jäsen