Elokuun lopussa metsät olivat pullollaan erilaisia sieniä, joten suuntasimme taas kerran Luukin Kaitalammelle noukkimaan niitä talteen. Parin tunnin aikana löytyi ainakin kanttarelleja, aikaisia suppilovahveroita, hyviäkin tatteja, haperoita, orakkaita ja lampaankääpiä. Lisäksi mustikoita oli vielä runsaasti ja puolukat olivat juuri kypsyneet. Mukaan tarttuikin kattava sieni- ja marjavalikoima loppuvuoden ruoanlaittoihin ja leivontaan.

– Jäsen

Kesäkuussa alkoi jo vedet lämpiämään ja retkijalkaa vipattamaan, joten päätimme lähteä päiväretkelle Nuuksioon. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen kävelyretki, vaan matkaan kuului vesistön ylitys varusteiden kanssa. Mukaan uskaltautui reilu 10 rohkeaa henkilöä testaamaan saavatko tavarat kuivina järven yli. Velskolan Pitkäjärvelle saapuessamme siirsimme tavarat jätesäkkeihin, ja ei kuin veteen! Matka sujui suunnitellusti, ja kaikkien varusteet selvisivät kuivina perille saakka – paitsi Jukan ja Riinan (Lidlin jätesäkit eivät ole vesitiiviitä.)

– Jäsen

Maaliskuussa mentiin isolla porukalla metsään yhden yön retkelle. Metsään päästyämme jakauduimme pienempiin ryhmiin, joilla kierreltiin Nuuksion kansallispuistoa retkiruoista ja maisemista nauttien. Illemmalla kokoonnuttiin yhteen ”pienelle” välipalalle, jonka Alpi ja Helena olivat metsään onnistuneet raahaamaan meidän osallistujien iloksi. Välipalan jälkeen siirryttiin vielä yöpymispaikalle Vähä-Parikkaalle. Aamulla aamupalan jälkeen pakattiin tavarat ja suunnattiin kotiin päin.

– Jäsen

Lauantaina vietettiin vuosijuhlia Teepakin 55- ja Hyden 30-vuotisen taipaleen kunniaksi. Juhlat pidettiin Uuden ylioppilastalon kolmannessa kerroksessa Alina-salissa. Paikalla oli nykyisiä ja vanhoja jäseniä lukuisilta eri vuosikymmeniltä. Osallistujia viihdytettiin hyvällä ruoalla, ohjelmalla sekä tarinoilla menneiltä  vuosilta.

– Jäsen

Viime viikonloppuna päästiin taas viettämään mukavaa aikaa Sipoisessa metsässä ja mökissä. Ohjelmassa oli muun muassa pelailua niin sisällä kuin ulkona, saunomista ja ruokahuutokauppa. Ruokahuutokaupassa ryhmät saivat yrittää ostaa ruoanlaittovälineitä ja ruokia ryhmälleen Hydepakki-valuutalla. Jos ruoanlaittovälineitä ei saanut tai raaskinut ryhmällensä ostaa, oli ne valmistettava itse. Myös metsästä löytyneet sienet olivat näemmä hyvä keino paikata huutokaupassa menetettyjä lisukkeita.

Päivät olivat sateettomia ja illalla oli leppoisaa tuijotella nuotiota ja pelailla lautapelejä. Jottei viikonloppu kuitenkaan ollut ihan liian leppoisa, onneksi bussipysäkiltä oli mökille matkaa noin 6 km suuntaansa. Sai jalatkin hieman liikuntaa.

– Jäsen

Käytiin hieman pelailemassa frisbeegolfia Munkkiniemessä maanantai-iltana. Pimeys ei haitannut menoa ja kiekotkin löytyivät aina nopeasti. Paitsi se yksi, jota etsittiin pitkään. Radan viimeiset osuudet ovat näköjään vuodenajasta riippumatta aina vetisiä suolätäköitä, joten ensi kerralla laitan kumisaappaat jalkaan.

– Jäsen

Viime viikonloppuna päästiin nauttimaan virkistävästä syyssateesta Västerbyn metsään Tammisaaren kupeeseen. Retki oli erinomainen tilaisuus päästä testaamaan omien sadevarusteidensa kestävyyttä! Kävely metsässä oli leppoisaa, ja kattilallinen sieniäkin saatiin matkalta poimituksi lounaan sekaan. Tiskaaminen oli helppoa, kun ei tarvinnut vettä erikseen kantaa järvestä. Pitkän päivän jälkeen monilla kerkesi kyllä hanskat kastua läpimäriksi, kun sadetakki valutti vedet suoraan käsille. Onneksi ilma oli suhteellisen lämmin (5–10 astetta), joten sade ei aivan päässyt jäädyttämään ihmisiä ja öisin oli lämmintä nukkua.

– Jäsen

Sade loppui Joensuussa juuri ennen kuin juna saapui pimeälle asemalle. Junasta nousi ulos 13 retkeilijää ja paljon muita matkustajia. Junamatka oli näemmä mennyt hyvin, eikä kukaan ollut myöhästynyt junasta. Tilaustaksi odotti meitä aseman edessä ja kuljetti meidät mukavasti Kolille Turulan leirintäalueen läheisyyteen. Perillä oli pimeää ja kylmää. Muut rupesivat pystyttämään telttoja, jolloin lähdettiin Tatjanan kanssa etsimään hyviä riippumattopuita. Niitä ei löytynyt.

Ensimmäinen vaelluspäivä alkoi aikaisin. Ryhmiä oli yhteensä kolme, joista meidän ryhmä lähti aamupalan jälkeen nohevasti ensimmäisenä liikkeelle. Aikainen lähtö oli kuitenkin hieman turha, sillä jouduimme odottamaan Ukko-Kolilla luontokeskuksen avautumista saadaksemme vesipullot täytettyä. Odotellessa kävimme ihailemassa kansallismaisemia vaaran huipulta. Yöksi oli tarkoituksena kävellä Herajärven eteläpuolella olevalle Kiviniemen leirintäpaikalle. Lounas syötiin Havukankorvella ja matkalla poikettiin ihmettelemässä myös Pirkunkirkon luolia. Niissä asuu varmasti karhuja pimeiden käytävien perällä! Loppumatkalla meitä odotti vielä vetolautta, jolla päästiin ylittämään hyytävän kylmä vesi. Ehdittiin Kivinimeen ennen pimeää ja valmistettiin illallista. Toinen ryhmä saapui seuraksemme vielä myöhään illalla. Osa jaksoi käydä vielä saunomassa ennen nukkumaanmenoa.

Toinen vaelluspäivä alkoi hirmuisen aikaisin. Suunnitelmissa oli kiertää koko eteläinen lenkki ja palata yöksi takaisin Kiviniemeen. Vastoinkäymiset alkoivat kuitenkin heti aamusta, kun yksi ryhmästämme oli sairastunut yön aikana. Aamutoimien ja suunnittelun jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan yhtä Nicholasta vähempänä. Reippaan kävelyn jälkeen lounaspaikaksi valikoitui Eteläpään laavu. Syötyämme tarkistimme säätiedotuksen, jonka mukaan illaksi oli luvattu sadetta. Päätettiin, ettei pimeässä sateiseissa metsässä vaeltaminen pakkasen rajamailla ole ihan niin hauskaa kuin miltä se kuulostaa ja oikaistiin muutama mutka reitiltä. Näin ollen olimme ehtineet ennen pimeän tuloa sille samaiselle vetolautalle, jolla jo eilen kuljimme. Kiviniemestä löysimme edelleen kipeänä olevan Nicholaksen, joka ei ollut vielä parantunut takaisin vaelluskuntoon. Hän oli kuitenkin onnistunut hankkimaan itsellensä seuraavaksi aamuksi kyydin pois Kolilta. Kiviniemestä löytyi myös kolmas vaellusryhmä. Sitten syötiin ja saunottiin.

Kolmas vaelluspäivä oli pilvinen, ja hyvästelimme Nicholaksen jo toistamiseen lähtiessämme kulkemaan kohti Ryläystä. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä lounas ennen Ryläyksen huippua. Matkalla kuitenkin tuuli niin kylmästi ja jotain lumen ja loskan sekoitustakin tippui pään päälle, joten pidimme vain hieman tuhdimman evästauon alkuperäisen lounaspaikan lähistöllä. Lounas valmistettiin lopulta Ryläyksen kodan lämmössä turvassa tuulelta ja loskalta. Ruokalevon jälkeen lähdimme taittamaan matkaa kohti vaelluksen päätepistettä Ukko-Kolia. Loppumatka sujui leppoisasti, ja viimeisenä yönä oli oikein mukava nukkua (paitsi niillä joilla oli liian kylmä).

– Jäsen