Stories and comments on what happened at Hydepakki. Do you want to write here about a Hydepakki event you attended? Please feel free to contact the board members! You can write the story in any language you want.

Viikonloppu Sipoossa

Viime viikonloppuna päästiin taas viettämään mukavaa aikaa Sipoisessa metsässä ja mökissä. Ohjelmassa oli muun muassa pelailua niin sisällä kuin ulkona, saunomista ja ruokahuutokauppa. Ruokahuutokaupassa ryhmät saivat yrittää ostaa ruoanlaittovälineitä ja ruokia ryhmälleen Hydepakki-valuutalla. Jos ruoanlaittovälineitä ei saanut tai raaskinut ryhmällensä ostaa, oli ne valmistettava itse. Myös metsästä löytyneet sienet olivat näemmä hyvä keino paikata huutokaupassa menetettyjä lisukkeita.

Päivät olivat sateettomia ja illalla oli leppoisaa tuijotella nuotiota ja pelailla lautapelejä. Jottei viikonloppu kuitenkaan ollut ihan liian leppoisa, onneksi bussipysäkiltä oli mökille matkaa noin 6 km suuntaansa. Sai jalatkin hieman liikuntaa.

– Jäsen

Saunaretki Sompasaunaan

Matka Kalasataman metroasemalta Sompasaunaan oli pitkä ja ihmeellinen. Lopulta kivikasojen, rakennuskonttien ja 24h rautakaupan jälkeen niemen kaukaisimmasta päädystä löytyi idyllinen saunayhteisö. Saunoja oli kolme ja puisia rappusia pitkin pääsi pulahtamaan mereen. Sade kasteli hieman naulakossa olleita vaatteita, muttei onneksi liikaa. Maisemat olivat upeat merelliseen Helsinkiin ja Katajanokan valoihin.

– Jäsen

Liitokiekkopeli

Käytiin hieman pelailemassa frisbeegolfia Munkkiniemessä maanantai-iltana. Pimeys ei haitannut menoa ja kiekotkin löytyivät aina nopeasti. Paitsi se yksi, jota etsittiin pitkään. Radan viimeiset osuudet ovat näköjään vuodenajasta riippumatta aina vetisiä suolätäköitä, joten ensi kerralla laitan kumisaappaat jalkaan.

– Jäsen

Sateinen metsäretki

Viime viikonloppuna päästiin nauttimaan virkistävästä syyssateesta Västerbyn metsään Tammisaaren kupeeseen. Retki oli erinomainen tilaisuus päästä testaamaan omien sadevarusteidensa kestävyyttä! Kävely metsässä oli leppoisaa, ja kattilallinen sieniäkin saatiin matkalta poimituksi lounaan sekaan. Tiskaaminen oli helppoa, kun ei tarvinnut vettä erikseen kantaa järvestä. Pitkän päivän jälkeen monilla kerkesi kyllä hanskat kastua läpimäriksi, kun sadetakki valutti vedet suoraan käsille. Onneksi ilma oli suhteellisen lämmin (5–10 astetta), joten sade ei aivan päässyt jäädyttämään ihmisiä ja öisin oli lämmintä nukkua.

– Jäsen

Nuotiotapahtuma

Keskiviikkona töiden jälkeen oli mukava kävellä Otaniemen kärkeen tapaamaan ihmisiä ja katsomaan nuotiota. Bonfire-nimiseen tapahtumaan oli löytänyt mukavasti porukkaa paikalle, vaikka sinne pitikin tarpoa pimeiden rantapolkujen kautta. Pieni tihutuskaan ei haitannut, sillä toisen nuotion vierelle oli viritetty katos (kyllä, nuotiota oli jopa kaksi). Nuotiossa sai paistaa tikkupullaa ja omia eväitään. Lämmikkeeksi tarjottiin kaakaota. Jee! Illemmalla kuultiin kaunista yhteislaulua kitaralla säestettynä.

– Jäsen

Sieniretki metsässä

Jottei aina tarvitsisi lähteä kauas metsään, tällä kertaa suunnattiin Espoon Kaitalammelle ihmettelemään syksyn sieniä. Sieniä löytyi paljon eri kokoisia ja värisiä, ja saikin olla tarkkana että osasi poimia vain syömäkelpoisia yksilöitä mukaan. Saaliksi saatiin ainakin suppilovahveroita, mustatorvisieniä, kanttarelleja, lampaankääpiä, isohaperoita, kangashaperoita, kangastatteja, lehmäntatteja ja jotain rouskuja. Huom. kuvassa oleva sieni on myrkyllinen! Älä syö.

– Jäsen

Vaellusta Kolin vaaroilla

Sade loppui Joensuussa juuri ennen kuin juna saapui pimeälle asemalle. Junasta nousi ulos 13 retkeilijää ja paljon muita matkustajia. Junamatka oli näemmä mennyt hyvin, eikä kukaan ollut myöhästynyt junasta. Tilaustaksi odotti meitä aseman edessä ja kuljetti meidät mukavasti Kolille Turulan leirintäalueen läheisyyteen. Perillä oli pimeää ja kylmää. Muut rupesivat pystyttämään telttoja, jolloin lähdettiin Tatjanan kanssa etsimään hyviä riippumattopuita. Niitä ei löytynyt.

Ensimmäinen vaelluspäivä alkoi aikaisin. Ryhmiä oli yhteensä kolme, joista meidän ryhmä lähti aamupalan jälkeen nohevasti ensimmäisenä liikkeelle. Aikainen lähtö oli kuitenkin hieman turha, sillä jouduimme odottamaan Ukko-Kolilla luontokeskuksen avautumista saadaksemme vesipullot täytettyä. Odotellessa kävimme ihailemassa kansallismaisemia vaaran huipulta. Yöksi oli tarkoituksena kävellä Herajärven eteläpuolella olevalle Kiviniemen leirintäpaikalle. Lounas syötiin Havukankorvella ja matkalla poikettiin ihmettelemässä myös Pirkunkirkon luolia. Niissä asuu varmasti karhuja pimeiden käytävien perällä! Loppumatkalla meitä odotti vielä vetolautta, jolla päästiin ylittämään hyytävän kylmä vesi. Ehdittiin Kivinimeen ennen pimeää ja valmistettiin illallista. Toinen ryhmä saapui seuraksemme vielä myöhään illalla. Osa jaksoi käydä vielä saunomassa ennen nukkumaanmenoa.

Toinen vaelluspäivä alkoi hirmuisen aikaisin. Suunnitelmissa oli kiertää koko eteläinen lenkki ja palata yöksi takaisin Kiviniemeen. Vastoinkäymiset alkoivat kuitenkin heti aamusta, kun yksi ryhmästämme oli sairastunut yön aikana. Aamutoimien ja suunnittelun jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan yhtä Nicholasta vähempänä. Reippaan kävelyn jälkeen lounaspaikaksi valikoitui Eteläpään laavu. Syötyämme tarkistimme säätiedotuksen, jonka mukaan illaksi oli luvattu sadetta. Päätettiin, ettei pimeässä sateiseissa metsässä vaeltaminen pakkasen rajamailla ole ihan niin hauskaa kuin miltä se kuulostaa ja oikaistiin muutama mutka reitiltä. Näin ollen olimme ehtineet ennen pimeän tuloa sille samaiselle vetolautalle, jolla jo eilen kuljimme. Kiviniemestä löysimme edelleen kipeänä olevan Nicholaksen, joka ei ollut vielä parantunut takaisin vaelluskuntoon. Hän oli kuitenkin onnistunut hankkimaan itsellensä seuraavaksi aamuksi kyydin pois Kolilta. Kiviniemestä löytyi myös kolmas vaellusryhmä. Sitten syötiin ja saunottiin.

Kolmas vaelluspäivä oli pilvinen, ja hyvästelimme Nicholaksen jo toistamiseen lähtiessämme kulkemaan kohti Ryläystä. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä lounas ennen Ryläyksen huippua. Matkalla kuitenkin tuuli niin kylmästi ja jotain lumen ja loskan sekoitustakin tippui pään päälle, joten pidimme vain hieman tuhdimman evästauon alkuperäisen lounaspaikan lähistöllä. Lounas valmistettiin lopulta Ryläyksen kodan lämmössä turvassa tuulelta ja loskalta. Ruokalevon jälkeen lähdimme taittamaan matkaa kohti vaelluksen päätepistettä Ukko-Kolia. Loppumatka sujui leppoisasti, ja viimeisenä yönä oli oikein mukava nukkua (paitsi niillä joilla oli liian kylmä).

– Jäsen

Hydepakin tapahtuma, joka oli tosi kiva

Olin eilen Hydepakin tapahtumassa, joka oli todella kiva. Paikalla oli paljon kivoja ihmisiä ja tehtiin kaikkia kivoja retkiaiheisia aktiviteetteja. KAikilla oli kivaa!

– Jäsen

Kaaosvaellus Nuuksion jylhissä maisemissa

Ihan kiva vaellusretki oli tuo Kaaosvaellus ensimmäiseksi kunnon vaellukseksi. Siitä olisi toki voinut etukäteen ilmoittaa paremmin, ettei polut olleet hyvässä kunnossa. Matkalaukku jäi monesti jumiin juurakkoon. Kävelyäkin oli aivan liikaa! Korkokengät menivät kyllä pilalle. Kiitos järjestäjille kuitenkin luvatusta taksikyydistä takaisin bussipysäkille!

– Jäsen